lastenmaa

Jasu on kultaturkkinen labradorinnoutaja, joka täyttää pian viisi vuotta. Koiran iässä viisivuotias on jo aikuinen, mutta Jasu käyttäytyy usein kuin villi lapsi. Se hyppii ja pomppii ja pyörii kuin hyrrä, ja kaikkien uusien henkilöiden, eläinten ja ihmisten tapaaminen saa sen innostumaan valtavasti. Ja kun Jasulle ehdottaa lenkkiä, se kiemurtelee miltei ulos nahoistaan.

 

Koirien tapaan myös Jasu on laumasielu, se kaipaa seuraa. Jasulla onkin monta ystävää. Yksi sen pitkäaikaisista kavereista ovat vanhat verryttelyhousut, joita Jasu retuuttaa ympäri taloa. Tästä onnettomasta kankaankappaleesta pitäisi aina jonkun kinastella sen kanssa, koirat rakastavat kiskoa hampaillaan kilpaa jonkun kanssa. Kun Jasu pureksii loppuun yhden leikkikalunsa, joku perheestä lahjoittaa sille uudet verkkarit riepoteltavaksi ja mutusteltavaksi.

 

Toinen Jasun ystävä on myöskin kultaturkkinen, jo kymmenen vuoden ikään köpötellyt Roosa-koira. Roosa on rodultaan kultainennoutaja. Kultaisennoutajan turkki on hieman pitempi, pehmeämpi ja kihartuvampi kuin labradorinnoutajalla. Jasu on elänyt koko elämänsä Roosan kanssa samassa perheessä. Ne ovat tottuneet telmimään yhdessä pihalla (ja toisinaan myös sisällä).

 

Nykyisin kuitenkin ikä painaa Roosa-neidin käpälissä siinä määrin, ettei se pysy jatkuvasti sinne tänne säntäilevän Jasun perässä.

 

Toisinaan Roosa innostuu edelleen pitkistä retkistä ja unohtaa vaivansa. Seuraavana päivänä sen lonkkia sitten kyllä särkee melko lailla.

 

Roosa on Jasulle kovin läheinen, eikä ystäviä voi useinkaan asettaa paremmuusjärjestykseen.

 

Jasulla on kuitenkin yksi paras ystävä. Sellainen ystävä, jonka luo voi aina mennä ja johon voi luottaa kaikessa. Jasun ystävä kertoo Jasulle kaikki huolensa, ja Jasu on tottunut kuuntelemaan. Tämä ystävä ei myöskään koskaan väsy hellimään Jasua, pitämään isoa koiranmötköä vaikka sylissään.

 

Tämä Jasun paras ystävä on sen 21-vuotias isäntä Jukka. Jukka on Jasulle niin tärkeä, että koira sai vatsansa kipeäksi ikävästä, kun joutui olemaan Jukasta erossa monta yötä peräkkäin. Nyt Jasu on jo tottunut olemaan ystävästään erossa, kun Jukka opiskelee Helsingissä ja käy katsomassa Jasua kotona Nummelassa aina viikonloppuisin. Silloin ystävyksillä riittääkin puhuttavaa, ja salaperäisiä polkuja ja kallionkoloja nuuhkittaviksi.

 

Koira lemmikkinä

 

Koiraa sanotaan ihmisen parhaaksi ystäväksi sen uskollisuuden ja kiintymyksen takia, mitä koirat osoittavat isännilleen. On mahdotonta sanoa mitään yleispäteviä koiranhoito-ohjeita, koska koiria on niin monenlaisia. Koirarotuja on jalostettu satoja.

 

Koiraa valitessa täytyy miettiä sen ominaisuuksia ja sitä, mitä perhe haluaa tehdä koiran kanssa. Pienet rodut ovat suhteellisen helppohoitoisia seurakoiria. Suuret koirat kaipaavat liikuntaa ja vievät aika paljon tilaa. Jotkut rodut sopivat vahtikoiriksi ja toiset paimentamaan lammaskatrasta.

 

Koira tarvitsee yleensä enemmän huomiota kuin omissa oloissaan makoileva kissa. Koirat leikkivät mielellään ihmisten kanssa, kiskovat keppiä tai hakevat palloa.

 

Useimmat koirat rakastavat myös uimista.Kaikki koirat kaipaavat myös asiallista kuria, sääntöjä, joista pidetään kiinni. Silloin koirat tuntevat olonsa turvalliseksi. Ne kaipaavat myös säännöllisiä ruoka-aikoja. Liikoja välipaloja pitää välttää, etenkin jos koiraa ei ulkoiluteta ahkerasti. Muuten koira lihoo ja ylipaino rasittaa kovasti etenkin pienten koirien, kuten mäyräkoirien, pitkää selkää.

 

Koira kaipaa myös harjausta, sitä enemmän mitä pitempi turkki sillä on. Joskus koira täytyy pestä ja kynnet leikata. Koira viedään myös säännöllisesti eläinlääkäriin rokotettavaksi ja tarkastettavaksi.

 

Hyvin hoidettu ja rakastettu koira pitää tärkeimpänä asiana maailmassa suojella rakasta isäntäänsä tai isäntäväkeään. Monet koirat ovat erityisen tarkkoja siitä, ettei perheen lapsia uhkaa mikään vaara. Ja perheen äiti on usein niin koiralle kuin muillekin lemmikeille hyvin tärkeä, koska äiti yleensä tunnollisimmin muistaa ruokkia lemmikin. Moni koira myös tietää tarkalleen, miten hellyttää äiti antamaan vielä ylimääräisiä herkkupaloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

teksti ja kuvat: Sari Valkeajoki

 

 

 

 

Annalla on oma poni. Anna ja hänen perheensä asuvat maalla, niin että ponin pitäminen on mahdollista. Ponin oikea nimi on Odana Bomlund, mutta sitä kutsutaan Riinaksi.

Riina on shetlanninponi, joka on pienikokoinen laji. Se on vain vähän yli metrin korkuinen. Riina on opetettu ajoponiksi ja se nauttii kärryjen vetämisestä.

 

Anna aloitti ratsastamisen jo kolmevuotiaana. Poni oli silloin kuusivuotias. Nyt Anna ratsastaa ja ohjaa ponia itse, mutta äiti pitää varmuuden vuoksi köydestä kiinni. Lapsen voimat eivät riitä pysäyttämään ja hillitsemään ponia, jos se pelästyy. Ponin hoitajan täytyy olla aikuinen, mutta lapsi voi auttaa. Poni voi potkaista tai purra, mutta yleensä se on rauhallinen. Poni elää noin 20 vuotiaaksi.

 

Ponit maksavat 3000 markasta ylöspäin. Ponia varten tarvitaan tallipaikka sekä joitakin välineitä: harjoja, juoma-astia, nuolukivi, heinää, leseitä ja riimu. Kun poni täyttää kaksi vuotta, sitä täytyy alkkaa harjoituttaa ratsastukseen. Silloin tarvitaan satula, satulahuopa, suitset ja kypärä. Jos aikoo hankkia oman ponin, täytyy olla valmis hoitamaan sitä joka päivä.

 

Ruokinnasta, sairauksista ja hoidosta täytyy tietää etukäteen, että ponin tullessa osaa huolehtia siitä. Ponien yleisimpiä sairauksia ovat kaviokuume, ähky ja flunssa.

Joka aamu ja ilta ponin kaviot putsataan ja sen turkki harjataan. Poni täytyy myös harjata jokaisen ratsastuksen jälkeen. Pilttuu siivotaan heti sen jälkeen, kun poni on viety ulos. Yöksi täytyy olla siisti pilttuu ja puhtaat oljet.

 

Silloin tällöin poni pestään uittamalla tai ruiskuttamalla vedellä.Ponia pitää taluttaa ja sillä täytyisi ratsastaa mahdollisimman paljon joka päivä. Kesällä ponia voi pitää yötkin ulkona, talvella se viedään aina yöksi sisään. Jos pakkasta on enemmän, täytyy ponin selkään laittaa loimi. Poni viedään sisälle myös sateella, sillä ponin karva kestää kuivua hyvin kauan.Ponille annetaan heinää aamulla ja illalla. Päivän aikana sille voi antaa vähän kauraa ja välipalaksi korppuja tai juureksia. Ruokavalion täytyy olla aika tiukka, koska ponit ovat herkkiä lihomaa ja ne voivat saada ähkyn.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat: Pia Hautaniemi